Luku 10.
En tiedä, kuinka normaalia on pitää tätä aikaa vuodesta parhaana. Mutta minä pidän. Rakastan lehdistä paljaana olevia puita, jotka luovat synkän, melkein ahdistavan silhuetin samettisen sepianvärisenä hohkavaa taivasta vasten. Rakastan maata vasten ruskeana nuokkuvia kasveja sekä lehtiä, kaikki on …