Pages



17.12.2017

Luku 824 - Paluu menneisyyteen ja hiusten kasvattamisen vaikeus!

Toistaiseksi viimeisessä paluu menneisyyteen -postauksessa mietitään sillisalaattihenkisesti kauneutta. Intoilin kynsilakasta, joskin puolen vuoden kuluttua lopetettuani kynsien lakkaamisen, huomasin kynsieni vahvistuvan. Jostain syystä kynteni vetävät todella haperoiksi, jos pidän niissä kynsilakkaa. Pohdin myös hiustenkasvattamisen tuskaa ja yritän nyt vuonna 2017 muistutella itseäni, kuinka ankeaa se olikaan! Jep, pixie-malli nimittäin on alkanut kuumottaa vanhojen kuvieni selaamisen jälkeen! Mutta se vaan vaatisi vaalennuksen, ja en ole varma, uskallanko lähteä siihen rumbaan. Lompakkokin kiittää, jos kampaajalla ei joka kuukausi tarvitse käydä ja pixie-leikkaus vaatii ahkeraa kampaajalla käymistä.

Viikon kuluttua onkin jouluaatto, ihan tajutonta miten aika on rientänyt! Ja viiden päivän päästä asumme jo uudessa kodissa..muuttoviikko tulee olemaan hektinen, ja olemmekin koittaneet nyt etukäteen tehdä niin paljon asioita, kuin vaan suinkin. Vanha sohva vedettiin palasiksi, samoin keittiön pöytä. Ja ympärillä on muuttolaatikoita, osa jo pakattuja, osa tyhjiä. Kirjoitankin tätä olohuoneen lattialla istuen. En kyllä kovin kauaa kestäisi tällaisia hc-olosuhteita, joten odotan omaa kotia oikeastaan entistä kuumemmin! Ensi viikolla on tulossa ainakin yksi postaus, liittyen joulukalenteriin mutta jos vaan ennätän, yritän postata toisenkin kerran. Mutta oikein ihanaa joulunalusviikkoa kaikille! Palataan sitten joulun jälkeen enemmän ajankohtaisiin kauneusasioihin, tulossa on mm. ihanien huulipunien esittelyä ja yllättävä pohjustusvoidelöytö, joka on saanut minut keräämään leukoja lattialta oikeastaan joka aamu, mutta myös ilta!

Postauksen alkuperäinen linkki.

sormus9copysormus10copy sormus3copy sormus5copy

Olen tehnyt viime aikoina muutamia havaintoja. Ensiksi, hiusten kasvattaminen on perseestä. Silloin, kun lähtökohtana on lyhyt hiusmalli, joka on kasvanut ulos mallistaan. Koen näyttäväni aika rönttäiseltä, mutta onneksi omistan kunnon arsenaalin hiuspinnejä sekä muutaman hiuspannan, varsinkin tällä pannalla hiukset saa aika hyvin taltutettua. Olen myös päättänyt taktisesti puolustautua ja väitän tästä päivästä lähtien hiusteni olevan semisti luonnonkiharaiset, vaikka oikeasti niillä taitaa vaan olla oma tahto. Kurittomien hiusten sijaan olen iloisesti yllättynyt väristä, joka puskee viikko toisensa jälkeen yhä vain enemmän esille,  ei tuo oma väri nyt niin mahdoton ole, oikeastaan odotan innolla, miltä se näyttää kun viimeisetkin vaalennetut kiehkurat sitten ajallaan kampaajan lattialle tippuvat.

Toinen havainto taas koskee kynsilakkaa. Olen löytänyt täydellisen kynsilakan, joka loihtii kynsille mitä kauneimman ja luonnollisen värin, kestävyydestä tinkimättä. Tämä on oikeasti paras lakka, mitä olen ikinä kynsilleni sutinut, jo pelkästään kestävyyden puolesta! Mikä moinen taika-aine sitten oikein on, varmaan kysytte ja minä vastaan, Yves Rocherin aluslakka. Siis, aluslakka, kyllä vain. Tämä vähän kuin vahingossa jäi kynsiäni peittämään kun en joku kerta ehtinyt värilakkailla kynsiä aluslakkailun jälkeen ja sitten totesinkin, etten edes halua-niin mainio tapaus on kyseessä! Kaiken hyvän päälle lakka kuivuu nopeasti ja kestää siistinä viikon-kestäisi varmaan kauemminkin, elleivät kynteni olisi lännen nopeimmat kasvamisen suhteen. Lakka lähtikin ensiksi kulumaan kynsirajasta, ei kynnen kärjestä! Se monissa blogeissa hehkutettu Yveksen värillinen kynsilakka oli taaseen minulle pettymys, itselläni se ei varpaankynsissä vaan kestänyt-tosin olen oikeastaan koko viikon hautonut jalkoja tennareissa, joten kenkävalinnalla saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä.

Viimeinen havainto ( no, olisi näitä vielä enemmänkin, mutta kilometri kirjaimia alkaa jo pian lähestyä!) koskee kynsien ja sormusten välillä vallitsevaa yhteyttä. Kun kynnet ovat kauniina, sormiin hakeutuu automaattisesti ne näyttävimmät sormukset, jotka taas vetävät huomion, mihinkä muuhun kuin kauniisiin kynsiin. Niin yksinkertaista, kunhan vain jaksaa ja ehtii huolehtia kynsistään.

ps. Se viimeisempien viimeisin havainto, joka on jo lähestulkoon suurta itsepetosta, on se, että finniarpi poskessa käy melkein hymykuopasta. Hihhii!

4 kommenttia :

  1. Onpa kiva throwback-postaus jälleen:) Vaaleatkin hiukset sopii sulle oikein hyvin. Pixie-tyyli kuumottelis muakin omaan tukkaan, mutta en taida sittenkään...pidemmällä tukalla saa niin kätevästi kaulakurtut piiloon..;)
    Voimia teille molemmille muuton loppuryykäsyyn:) Hengessä mukana:)

    VastaaPoista
  2. Nämä muistelupostaukset on olleet tosi kivoja. Olen päässyt näkemään sinua ajalta, jolloin en vielä seurannut blogiasi.
    Ihanaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  3. Hei onpa kiva idea tällainen paluu menneisyyteen! :)

    Tsemppiä muuton keskelle <3

    VastaaPoista
  4. Ihana ja sulle sopii pitkät ja lyhyet ihan yhtä hyvin <3 Täällä tytär kasvattaa hiuksia ja piinallisen pitkää on. Vitsi tuo Yvesin olisi ollut aika yes, normaalisti, jos en jaksa käydä kynsienlakkaus operaatiota, niin laitan just jotain tuollaista sävyä.

    Ihanaa tiistaita Salka <3

    VastaaPoista